<$BlogRSDUrl$>

keskiviikkona, kesäkuuta 30

Valituksen makua 

Uskomatonta. Kuukausi lomalla; oikeastaan oikealla löhölomalla vasta toista viikkoa, koska jouduin vähän pinnistelemäänkin parin tentin vuoksi.

Mutta että kuinka tylsää voi olla? Mikään ei huvita. Ei edes vanhat Asterixit. Kaikki ne asiat, joita hirveästi halusin tehdä, kun oli kiire, maistuvat puulta. Tietokonepelien sivilisaatioiden asiat menevät päin mäntyä, hyvienkin kirjojen teksti on paperinmakuista eikä aurinko paista. Myöhään nukkuminenkaan ei ole enää niin suloista kuin aluksi, vaan on saanut syyllisyydentuntoisen vivahteen. Televisiosta tulee vain saksalaista romantiikkaa. Kaikenlaiset bloginvirittely-yritykset kaatuvat. En halua puhua aiheesta.

Jos kaksi kuukautta sitten olikin hyviä ideoita kesäprojekteiksi, ne ovat unohtuneet.

Auta armias, vielä kaksi kuukautta. Olkaa onnelliset, keillä on työtä!

maanantaina, kesäkuuta 28

Klassikkoautomaatti 

Mielenkiintoinen löytö netin kirjallisuussivurintamalta: Klassikkoautomaatti. Eli ehkä enemmänkin klassikkokirjojen tietokanta, jolta voi pyytää vaikka kolme satunnaista klassikkoa tai hakea omien mieltymystensä perusteella. Hakuelementit ainakin ovat mielenkiintoiset: kirjoja voi hakea vaikka sivumäärän, kielen ja tyylin tai kerronnan temmon perusteella.

Klassikkoautomaatin tekijät sanovat, etteivät halua tällä automaatilla luokitella toisia kirjoja paremmiksi kuin toisia. Hyvä niin, sillä joitain kirjoja, joita ehdottomasti suosittelisin, ei löydy listoilta. Hauskaa sen sijaan on, että Raamattu on luokiteltu science fictioniin.

Vielä kun tämä olisi käytettävissä juuri sillä hetkellä, kun harhailen kirjaston hyllyjen välissä. Etukäteen en varmasti muista mitään tarkistaa.

sunnuntaina, kesäkuuta 27

Miit 

Blogimiitti Tampereella? Minä lähden, jos joku kiltti tuttava, jolla on leveä selkä jonka takana piilotella, lähtee myös.

Elukoita tähtäimessä 

Epäreilua, että pilvipeite rakoilee vasta nyt. Sanottakoon, että juhannus on vietetty niin tiiviisti kotona ja sisätiloissa, ettei Big Brotherista ole jäänyt minuuttiakaan näkemättä. Jo perinteiseksi muodostunut suloisen rauhallinen ja tylsä juhannus poikaystävän kanssa käsittää kuitenkin olennaisena osana matelevan kävelyretken johonkin lähiseudun kohteeseen.

Tänä jussina ulkoilutimme myös uutukaista digikameraa Arboretumissa ja kuvasimme pakoilevia eläimiä. Sorsaäiti oli pyöräyttänyt seitsemän veljestä ja tuttu mäyris oli ulkoiluttamassa isäntäänsä.

Kurret olisivat halunneet tutkia meitä töllistelijöitä tarkemmin. Tuijottelivat ja tutkiskelivat, uskaltaako kontaktia ottaa paremmin maasta vai lähelle kurkottelevilta oksilta. Loukkaantuivat kuitenkin ja lähtivät lätkimään, kun ihan vähän vain kiljaisin erään vielä poikaselta näyttäneen yksilön loikattua kokeilevasti kiinni housunlahkeeseen. Että josko se olisi ollut puu, kun siinä niin paikallaan seisoi? Haisikin hyvältä pitsalta, oli varmaan just tullut syömästä.

Kuvissa oravilla ei riittänyt kärsivällisyyttä poseerata. Päinvastoin, tuntuivat tietävän oikein hyvin, kauanko ihmisolennolta kestää tähdätä ja tarkentaa, ja hyppäsivät sitten pois. Pelkkä häntä jäi.

perjantaina, kesäkuuta 18

Itsellinen, vapaa nainen 

Jatkuvalla syötöllä ilmaantuvien sosiaalisten tapahtumien ristipaineessa ilta yksin kotona on balsamia sielulle. Voin leikkiä turvallisesti villiä sinkkua ja haahuilla Makuunissa puoli tuntia valiten perjantai-illan tyttöjen elokuvaa, ja raahata kotiin kolmella eurolla irtokarkkeja. Eri vänkää!

Niin, yksinäisyyttä arvostaa, kun on muuten paljon seuraa. En silti voi katua, että törmäilen satunnaisesti kavereihin yliopiston ruokalassa: miten muuten olisin saanut koskaan tietää vastauksen mystiseen housurikko-ongelmaani? Kun housut ovat kaapissa, Hipsu käy hipsuttamassa(c) ne haaroista hapsottaviksi. Olen niin huojentunut; paksuilla reisillä ei olekaan mitään tekemistä asian kanssa eikä housuteollisuudella ole mitään monikansallista salaliittoa.

Tai miten muuten olisin koskaan alkanut miettiä, mikä siinä Colin Firthin katseessa on niin vetävää? Yhytin Mikon ja Johannan matkalla elokuviin katsomaan kyseisen herran elokuvaa ja jotenkin keskustelu sivusi tätä aihetta. Kun sehän vain tönöttää lähikuvassa röyhelöpaita päällä ja tuijottaa tuikeasti kameraan.

Nyt olen miettinyt sitä jo toista päivää. Tai siis, kyllähän minä tiedän, miksi se katse on niin ihana, ja juuri siksi olenkin miettinyt sitä.

Harmi, että äidin ja minun yhteinen Ylpeys ja ennakkoluulo –nauhoite on äidillä just nyt.

maanantaina, kesäkuuta 14

Kansalaisvelvollisuus 

Ahdisti(c). Ylen vaalikone oli täynnä minulle ihan samantekeviä kysymyksiä. Mikä on suurin uhka Euroopan turvallisuudelle? En minä tiedä. Saako MEP liikaa palkkaa ja mihin siitä pitäisi maksaa vero? En todellakaan voi vastata mitään, koska en tiedä kaikkia asianhaaroja. Pitäisikö ajaa liittovaltiota? En uskalla olla mitään mieltä.

No, onneksi yksi intuition perusteella annettu ääni ei europarlamenttia kaada.

tiistaina, kesäkuuta 8

Korkkaamme kesäkuun 

Ensimmäinen kesätentti takana. Tuskallinen ponnistus: olen hirvittävän huono tenttiin lukija, jännitän itse tenttitilannetta melkoisesti ja paikan päällä kynä ja kysymyspaperi kädessä pää on yleensä totaalisen tyhjä. Vakiotenttisalin kattolamput ovat tulleet tutuiksi: yleensä tuijottelen niitä keskittyen kaivamaan valokuvamuistista toivottoman sekalaisten muistiinpanojeni juuri sitä sivua, jolla taisi olla jotain tästä aiheesta...

Tätä ei siis kannata kokeilla eturivissä, eikä muunlaisessa salissa kuin sellaisessa, jossa lattia laskeutuu lehterille päin. Mutta takarivissä katto on lohdullisen lähellä ja eturivin toimia voi huvikseen vakoilla.

Jaa että jotkutko menevät tenttiin suorittaakseen jotain? Aah-hah-haa.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?